Uncategorized, jaksaminen, arki

Tämän opettajan loma on ollut hyvä

On tehty vähän ja yhtä aikaa paljon. Jokainen rakentaa itselleen juuri omankokoisensa  loman - tai kokonaisen elämän. Tämä on meidän kokoista elämää.

Mainokset
jaksaminen, koulu, työ

Miksi opehuoneessa nauretaan?

Viikonloppulevottomuutta. Sitä se on. Kun napataan kahvihuoneessa rallatellen kupponen vaikka sumpit vielä tippuu, nauretaan ja istutaan leveästi. Takana on viikko mainioita tai vähemmän mainioita oppitunteja, asioiden selvittelyä,  vääntämistä, naurua, juoksua koevalvonnasta välituntivalvontaan ja takaisin. Mutta kun on kahviaika ja tarjolla lukiolaisten leipomaa pullaa ei voi olla taittumatta naurusta kaksin kerroin. Ihan vaan koska perjantai. Omissa… Jatka lukemista Miksi opehuoneessa nauretaan?

koulu, työ, jaksaminen

Viikon heikot hetket

Maanantai. Hulabaloota. Olen paitsi oma itseni, myös kollegan sijainen. Puolitoreinen, koska en viikonloppuna levännyt tarpeeksi. Oppilaat pitävät esitelmiä. Yksi päättyy latinankieliseen sisäpiirivitsiin. Vaikutun. Kasien kanssa sihistään konditionaaleja, onhan ne hassuja. Sekä kasit, että konditionaalit. Seiskat ahkeroivat, tunnelma on rento vaikka kyse on sanaluokista. Kun valvon YO-koetta, koetan kestää. Lasken auditorion penkit, kattolevyihin en ehdi kun… Jatka lukemista Viikon heikot hetket

koulu, opettajuus

Villasukkafilosofiaa eli pohdiskelua matalan statuksen kohtaamisesta

  Ihailin somessa yhteisöpedagogi-ystäväni saamia villasukkia. Hän oli saanut ne kollegaltaan. Itsetehdyt, kirjavat kuin mitkä. Ja varmasti lämpimät - yltivät miltei polveen asti. Ihan kuin ystävät, jotka hädän tullen halaavat, kuten laulussa: "Minun ystävä on kuin villasukka..." Tästäkin tämä ystävä ystävällisesti muistutti. Asian olennaisuudesta. Jäimme hetkeksi chattailemaan villasukkien merkityksestä. Kyllä, luit oikein. Villasukkien merkityksestä. Olivat… Jatka lukemista Villasukkafilosofiaa eli pohdiskelua matalan statuksen kohtaamisesta

jaksaminen, työ

Jos kroppa huutaa, että hellitä, kuuntele sitä

Blogi elänee vielä tämänkin viikon hiljaiseloa: olen liian taudin uuvuttama edelleenkään ajattelemaan mitään pidempää kokonaisuutta. Jotain epämääräistä voisin silti ehkä kirjoittaa? Voisin kirjoittaa sairauskertomukseni, mutta siinä ei olisi mitään mukavaa. Sanat hunaja, antibiootti, nenäsumute, särkylääke ja maitohappobakteerit toistuisivat usein, ja lukija kyllästyisi. Ei auttaisi, vaikka heittäisi mukaan muutaman nenäkannun, nenäliinan ja lämpimän mehun. Villasukissa voisi… Jatka lukemista Jos kroppa huutaa, että hellitä, kuuntele sitä

koulu, opettajuus, tulevaisuus

Alan tajuta muutoksen

Olen konevastainen, koska osaan kyllä sujuvasti käyttää tarvittavia ja välttämättömiä sovelluksia ja ohjelmistoja, mutta en ymmärrä, miten nämä toimivat. En ymmärrä koneita. En tunne tekeväni yhteistyötä. Tunnen olevani koneiden armoilla, enkä pidä siitä tunteesta.

koulu, oppiminen

Koulu on avain

Meidän koulussa on perinteiset luokkahuoneet. On ovet, jotka ovat välillä auki, mutta tarvittaessa kiinni. On opettajia, jotka pitävät tunnin, teettävät tehtäviä, antavat kotiläksyjä ja pitävät kokeita. Antavat niistä vielä numerot. On tunteja, joilla istutaan hiljaa. Meillä on hyvä koulu. On piha, jossa on pingispöytää ja katukoriskenttää, keinut joka luokka-asteelle. On katosta ja hiekkakenttää. Käytävillä paikkoja… Jatka lukemista Koulu on avain

arki, työ

303 päivää työttömyyteen plus 10 ajatusta työnhaku-urakasta

Tämä on epämukavaa. Mutta niin sen pitää ollakin. On epämukava ajatus, että 303 päivän päästä minulla ei ole töitä. Mukava ajatus on se, että toistaiseksi on. Olen jokaisesta tähänastisesta työpäivästä kiitollinen. Ja edessä olevista. Mukava ajatus on myös se, että toistaiseksi minulla on myös teoreettinen mahdollisuus jatkaa työntekoa jossakin. Ja mukavaa on myös se, että… Jatka lukemista 303 päivää työttömyyteen plus 10 ajatusta työnhaku-urakasta