Uncategorized

Taas se vaihtuu

Kahdentoista tunnin päästä maailmani muuttuu! Elämäni muuttuu! Kaikki muuttuu! Voin kääntää elämässäni uuden lehden, aloittaa alusta, kaikki on mahdollista. Ja kakat.

Vuodenvaihde on kumma juttu. Minäkin koen tietynlaista sosiaalista pakkoa katsoa, mitä kaikkea kuluneen vuoden aikana on tapahtunut, vaikka oikeasti mietin ”what’s the point?”. Keskiyön jälkeen kaikki on niin kuin ennen. Tuo maaginen hetki ei oikeastaan olekaan mitenkään maaginen, ainostaan täydellinen syy juoda hieman skumppaa.

Eipä silti, vuodenvaihde on hauska asia, uuden vuoden juhliminen on tyylillä kuin tyylillä kivaa. Mutta joku tässä jutussa hiertää. Ja se on ammattini.

Koska olen opettaja, minun ajanlaskuni ei kulje kalenterivuosien mukaan, vaan lukuvuosien mukaan. Minulle hetki summata kuluneen vuoden tapahtumia sijoittuu touko-kesäkuun  vaihteeseen. Se on aika, jolloin voin tehdä summaukseni ihan itsekseni, voin rauhassa miettiä, mitä tulikaan tehtyä ja mitä ei, mitä uusi vuosi tuo tullessaan, millaisia haasteita, mitä uutta, mitä vanhaa. Ja mikä parasta, minun ei tarvitse tiivistää tuon uuden lukuvuoden vaihtumista yhteen maagiseen sekuntiin, vaan minun vuodenvaihteeni kestää koko kesän! Toisilla ilotulitteet räiskyvät yhden huolettoman hetken, minun koko kesäni on yhtä ilotulitusta!

Minun vuoteni siis alkaa syksystä ja päättyy kevääseen. Kesä sen sijaan on ”vuodesta vapaa alue”. Se on hulluttelun, hassuttelun, oman ajan, omien ajatusten, oman vapaan tahdon aikaa. Näin on ollut siitä asti kun olen itse aloittanut koulun – eli vuodesta 1986. Ei siis ihme, että kun joudun aamun tullen kirjoittamaan uuden luvun päiväykseen, ei se tunnu juuri miltään.

Lueskelen silti uteliaana ystävien, kavereiden ja tuttujen vuodatuksia, miten heidän vuotensa on mennyt. Niin paljon iloisia tapahtumia! Omaan vuoteenikin mahtuu paljon ikimuistoista. Mutta kuten Nuuskamuikkunen, joka ei halua puhua kokemuksistaan (koska silloin hänellä ei olisi enää kokemuksiaan, vain hänen kertomansa tarinat niistä), en minkäkään halua listata omiani. Minulla on ollut aivan uskomattoman koskettava, rakkaudentäytteinen, mutta myös surua sisältävä vuosi. Minulla on ollut vuosi täynnä matkoja, juhlia mutta myös täynnä työtä, työtä ja työtä. Yhteenvetän voin todellakin sanoa eläneeni ja kokeneeni tämänkin kalenterivuoden hymyillen ja iloiten – kyyneleitä unohtamatta.

Kun kello tänä yönä lyö kaksitoista, nostan maljaa kahden hyvän ystäväni kanssa, lähetän suukon Englantiin miehelleni, ajattelen kaikkia muita ihania rakkaitani, juon siemauksen skumppaa ja jatkan elämääni uuden vuoden puolella yhtä onnellisena kaikesta kuin tähänkin asti. ❤

HNY! 🙂

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s