koulu, tulevaisuus, työ

Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Kesä vie opettajan mennessään. On juhannus jolloin on kaikki aika eikä valo lopu koskaan, on alkava heinäkuu, joka on ainakin kaksi kertaa niin pitkä ja kaunis kuin kesäkuu. Päivissä on pelkkiä koivunlehtiä ja auringon välkettä kastehelmissä nurmen tietämillä.

Silti ajattelen oppilaita. Tapasin ensimmäisenä kesäperjantainani junassa nuoren miehen, joka oli seitsemännellä luokalla, kun aloitin tuoreena opettajana ensimmäisessä työpaikassani. Hymy, tervehdykset, kuulumiset ja iloinen havainto, että olimme kumpikin suuntaamassa rokkikeikalle tahoillemme. Toiselta entiseltä oppilaalta sain viestin, vaihdoimme kuulumiset sähköisesti. Muutamat painavat peukkua, jos postaan jotain sosiaaliseen mediaan. Tai lähettävät sydämen.

Kuten joka kesä, eniten olen kuitenkin ajatellut juuri hyvästijääneitä ysejä. Saivatko he haluamansa opiskelupaikan? Kenet näen ensi vuonna edelleen koulun käytävillä omassa lukiossa? Kuinka paljon kaikki ne kitaransoittajapojat kuluttavat kesästään musisointiin? Miten paljon metsäkonepojat tekevät kesällä töitä? Miten sujuu kesätyöläisten urakointi vanhustentalolla tai päiväkodilla? Kuka nauttii joutenolosta, kuka odottaa taas lukuvuoden alkua? Palauttelen mieleeni kasvoja menneeltä vuodelta, menneiltä vuosilta. Muistoissa näen pienien seiskalaisten maailmoja valloittavan hymyn yhdistettynä aavistuksen epävarmaan ryhtiin. Ryhtiin, joka ysiin mennessä kohoaa lähes jokaisella – tai jonka ainakin toivoisi kohoavan. Todellisuudessa edessäni välkkyy jo joukko aikuiseksi kasvaneita, polkunsa löytäneitä, onnistujia, etsijöitä, tienraivaajia, kaipaajia, hapuilijoita, tärkeitä yhtä kaikki. Haluan huutaa ilmoille maailman tärkeimmät sanat: mitä sinulle kuuluu?

Se ei kuulu minulle, mutta ilahtuneena otan jokaisen kohtaamani kuulumisen vastaan. Minä olen tässä kesäni keskellä ja kaukana menneistä teineistä, kasvaneista, kokemuksia kartuttaneista. Kesäni keskellä, omaan aikaani uponneena uskallan esittää silti toiveen, että elämä osoittaisi voimansa ja näyttäisi parhaansa jokaiselle. Kun kohtaan hymyn, kun näen käden nousevan, kun kuulen, kohtaan, tapaan ja lopulta hyvästelen tielleni risteilleen, jää mieleeni aurinkoinen tunne. Elämä kannattaa. Kesä kannattaa. Tämä työ kannattaa. Nuoret: teissä on voimaa, jota kannattaa vaalia. ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s