Varaslähtö uuteen lukuvuoteen

Eihän tässä näin. Kun on vielä heinäkuu ja kesäiset ukkoset ja muut. Lohta grillissä ja lasissa tilkkanen sitä kehuttua rieslingiä. Kuitenkin hairahduin: katsoin ensi vuoden lukujärjestykset.

Jo pelkkä ”järjestys” tuntuu kielenpäällä kiroilulta. Kun enimmäkseen on ollut puolitoistakuukautta kaikkea muuta. Kun työvuodenaikaiset rutiinit (ensinvessasitten suihkuvaatteetaamukahvi ja autoon) ovat tipotiessään ja tilalla on jotain muuta (kentieskahvia kunonensinluettusatuja ja ehkä sitten suihkuun vai kävinkö jo illalla).

Olen nimittäin etäistä sukua hallitulle kaaokselle. Kesällä nämä piirteet voimistuvat. (Ja lukuvuoden lopussa, kun pitää äkkiä tehdä ja saada valmiiksi ihan kaikki.) Etäistä sukua siksi, että en ole paras ystävä esimerkiksi epävarmuuden ja -tietoisuuden kanssa (vaikka vanhemmiten ollaankin tultu paremmiksi tutuiksi). Rakastan kartalla oloa. Mutta erityisesti rakastan sitä tunnetta, kun elämä yllättää ja ihan oikeasti ei voi tietää. Kun voi kellua (tämä lienee suosikkiverbini). Olla vaan.

Mutta siihen rikokseen. Rikokseen itseäni vastaan. Halu hallita kaaosta otti ohjat. Muutamalla vilkaisulla pedanettiin kohosin lukuvuoden herraksi, palasin kartalle, saatoin kirjata kalenteriin ensimmäiset merkinnät, luoda raamit tuleville kuukausille.

Opettaja on onnekas. Etenkin, jos koko lukuvuoden työjärjestykset ovat valmiina jo kesken edellisen kesän. Ei tarvitse odotella työvuorolistoja. Viikonloput ovat lähes aina aikatauluista vapaat. Elämä on hallittua – ja sen keskelle kukin voi luoda omantasoisensa kaaoksen.

Omani vaatii aivotyötä ja suunnittelua. Yläkoulussa väljemmin, lukiossa tiukemmin. Määrittelen arvioitavat työt, suunnittelen etenemistahdin (josta yleensä aina voi joustaa), mietin testit, laadin arviointikriteerejä, kirjaan tarvittaessa päiväkohtaisesti, mitä tapahtuu. Olen tarkka ja huolellinen suunnittelussa, mutta yhtä aikaa suurpiirteinen: kun tunnit sitten ihan oikeasti alkavat rullaamaan, on vapaus antaa tuntien, jaettujen ideoitten, ehdotuksien, tehtävien muunnelmien, henkilökohtaisten tarpeiden ja kaiken muun muuttaa laadittua suunnitelmaa. On vapaus pitää kiinni ehdottomasti määritellystä, ja joustaa kaikesta muusta. Kun on suunnitelma, kun on tavoitteet, kun on raamit, on vapaus. Mitä syvemmällä selkärangassa kaikki on, sitä helpompi on improvisoida, antaa vastuuta oppilaille. Kellua.

Enempää en kuitenkaan vielä. Katsoin vain vuoden kulun. Lämmitin saunan. Luin iltasadun: Eräänä yönä syksyn liepeillä…*

Aamulla aion rauhassa katsella maidon sekoittumista kahviin.

19761490_268368286900492_5106896486390562816_n

 

*Aloitus Tove Janssonin kirjasta ”Outo vieras Muumitalossa”, 1980.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s