arki, työ

303 päivää työttömyyteen plus 10 ajatusta työnhaku-urakasta

Tämä on epämukavaa. Mutta niin sen pitää ollakin. On epämukava ajatus, että 303 päivän päästä minulla ei ole töitä. Mukava ajatus on se, että toistaiseksi on. Olen jokaisesta tähänastisesta työpäivästä kiitollinen. Ja edessä olevista. Mukava ajatus on myös se, että toistaiseksi minulla on myös teoreettinen mahdollisuus jatkaa työntekoa jossakin. Ja mukavaa on myös se, että olen alalla, jossa lähes aina tarvitaan sijaista, mikäli viranhaltija syystä tai toisesta joutuu olemaan poissa töistä. Saanko esitellä: minä olen sijaisopettaja.

Tässä blogissa oppimisen ilo, yrittäminen, erehtyminen ja onnistuminen ovat kaikki kaikessa. Tässä blogissa elämä on juhla kaikkine säröineen ja oikkuineen. Tässä blogissa maailma on halausta.

Tätä blogia kirjoittaa 38-vuotias nainen, joka on vähän ehkä lälly, vähän kujalla mutta samalla täysi ammattilainen opetusalalla. En paras, en täydellinen, mutta omaa ja muiden osaamista kunnioittava. Tarpeeksi hyvä. Ja tätä blogia kirjoittaa nainen, jonka työttömyys alkaa 303 päivän päästä.

Tätä blogia kirjoittaa äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, draamaopettaja, S2-opettaja. Ennen kaikkea opettaja. Opettaja, joka on hulluna työhönsä ja hulluna siihen ajatukseen, että saa työskennellä nuorten kanssa. Nuoret ovat luonnonvoima. Mahdollisuuksien tiivistymä. Pelkkää energiaa, anarkiaa, vastarintaa ja kasvamista. Elämänjanoa ja epävarmuutta. Kaiken kyseenalaistamista ja rajojen koettelua. Konservatiivisia ja turvallisuushakuisia. Riskinottajia. Ihania. Ja heidän kanssaan minulla on etuoikeus sukeltaa suomen kieleen, kirjallisuuteen, rohkaista etsimään omia tapoja ilmaista itseään, rohkaistaan jakamaan ideioita, ajatuksia, mielipiteitä, perustelemaan, tekemään yhteistyötä, valloittamaan maailma.

Tätä blogia kirjoittaa vanhanaikaisesi sanottuna kutsumusopettaja. Mutta entä jos en vuoden päästä olekaan aloittamassa jossain uutta lukuvuotta? Kuka silloin olen? Säilyykö minussa opettajuus, vai muutunko anti-opettajaksi? Miten paljon minun pitää psyykata itseäni tähän mahdollisuuteen etukäteen?

En halua, että tänä vuonna blogi muuttuu voivotteluksi – päin vastoin. Tänä lukuvuonna aloitan ihan uudenlaisen matkan: En suinkaan matkaa kohti työttömyyttä, vaan matkan kohti uuden työpaikan löytymistä. Matkan piti alkaa jo vuosi sitten ja se oikeastaan alkoikin, mutta jossain vaiheessa lukuvuotta matkanteko tyssäsi, kun sain tietää, että sijaisuuteni jatkuisikin. Joten tässä sitä ollaan. Vielä valtavat 303 päivää kiinni sijaisuudessa. Sen jälkeen työttömänä. Ja siihen asti ja mahdollisesti sen jälkeenkin suunnattoman omistautunut paitsi työlle, myös uuden työpaikan etsimiselle.

Nämä ovat tämän hetken realiteetit. Minulla on tänään 303 päivää aikaa myös tehdä asialle jotain. Mutta mitä?

  1. Seuraa työpaikkailmoituksia. Helppoa. Olen tehnyt sitä tähänkin asti.
  2. Etsi piilotyöpaikkoja. Tätä en ole vielä tähän mennessä joutunut aktiivisesti tekemään. Tiedän joutuvani epämukavuusalueelleni.
  3. Kartoita osaamisesi. Mitä muuta osaan kuin olla äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja? Löytyykö vaihtoehtoisia urapolkuja? Kannattaako hakea myös paikkoja, joihin en ole pätevä? (Kannattaa.)
  4. Päivitä osaamistasi. Kirjoittamisen aineopintojen jatkaminen kiinnostaa. Erityispedagogiikka olisi hyödyllistä. Ensimmäiseen on aito palo, toiseen ammatillinen. Mitä muuta? Olisiko tietoteknisissä taidoissa päivittämisen varaa?
  5. Mieti, miten erotut muiden työnhakijoiden joukosta. Mikä tekee sinusta erityisen? Miksi kenelläkään ei olisi varaa jättää sinua palkkaamatta? Muista samalla, että todellisuudessa samalla viivalla on liuta muita yhtä päteviä, erottuvia ja personallisia opettajia. Että olet vain yksi monista. Ole siis yhtä aikaa nöyrä ja tietoinen omista rajoituksista sekä itsevarma ja pikkuisen jopa röyhkeä (mutta vain sopivasti).
  6. Tee varasuunnitelma. Ankara totuus on, että Jyväskylän seudulla opettajista on ylitarjontaa.
  7. Älä elä yli varojen. Mahdolliseen erilaiseen taloudelliseen tilanteeseen kannattaa varautua koko vuoden ajan – ei vasta toukokuussa.
  8. Uskalla kysellä ja avata suusi. Kukaan ei tiedä tulevasta tilanteestasi, ellet itse tee sitä selväksi. Kukaan ei tiedä, että haet töitä, ellet tee siitä haloota.
  9. Ole avoinna mahdollisuuksille. Monesti ajatellaan, että ainoa mahdollisuus on tehdä kokopäivätöitä. Ei. Myös kaikki sijaisuudet ovat kannattavia. Ilmoittaudu sijaisreksitereihin. Ole yhteydessä kouluihin. Muistuta itsestäsi, mutta älä liikaa. (Näin luulen. Tässä voi mennä metsään. Yrityksen ja erehdyksen kautta – siitähän tässä blogissakin on kyse!)
  10. Luota itseesi. Tämä on helppoa tässä vaiheessa, kun töitä vielä on. Aivan varmasti paljon vaikeampaa sitten, jos ja kun ihan oikeasti joutuu kamppailemaan työttömyyden kanssa.

Lista ei ole mullistava. Siitä puuttuu asioita. Se on lista, jonka tällä kokemuksella työntekemisestä ja työttämyydestä osaan laatia. Se ei pyri halventamaan tai väheksymään ketään. Se ei missään tapauksessa ole lista, joka uskoo, että työnsaanti olisi tässä ajassa ja tässä paikassa helppoa. Tämän listan takana on ajatus siitä, että ei saatana, helppoa ei tule olemaan, mutta samalla se on täynnä naiivia uskoa siitä, että kyllä ihan varmasti keksin itselleni jotain tekemistä, jos en töitä mistään saa. Tässä voin tulla myös nokalleni. Sen sijaan tämä on lista, johon tulen uskoakseni palaamaan ja jota tulen tämän vuoden aikana täydentämään. Lista on minun.

Tämä on ensimmäinen askel. Yhtä aikaa varma ja haparoiva. Mutta nyt se on otettu. Tervetuloa, uusi lukuvuosi! Sijainen on valmiina ottamaan sinut vastaan! 🙂

 

Sanna

Mainokset

2 thoughts on “303 päivää työttömyyteen plus 10 ajatusta työnhaku-urakasta”

  1. Kuulostaa niin mun elämältä ennenv.2010 ennen kuin sain viran.Jatkuvaa pätkää ja kesät työttömänä.Mutta olen joutunut esim. koeaikana pihalle mielestäni aivan epäreilusti ja saanut sen jälkeen paljon töitä.Että aina sitä jotain vaan löytyy.Jos yhtään lohduttaa.Olen saanut haastatteluissa hyvää palautetta,että on paljon kokemusta eri kouluista.Monilla muillakin on haasteita työelämässä.Se lohduttaa ainakin minua,jonka työelämä on ollut erittäin kivinen.

    1. Mä kuljen tätä polkua vähän nurinkurisesti. 😀 Onneksi tää on todella ala, jolta jotain pätkää aina löytyy tekevälle. Huippua uutta lukuvuotta sulle & ihan hirmuisesti terveisiä kaikille! ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s