jaksaminen, koulu, työ

Miksi opehuoneessa nauretaan?

Viikonloppulevottomuutta. Sitä se on. Kun napataan kahvihuoneessa rallatellen kupponen vaikka sumpit vielä tippuu, nauretaan ja istutaan leveästi. Takana on viikko mainioita tai vähemmän mainioita oppitunteja, asioiden selvittelyä,  vääntämistä, naurua, juoksua koevalvonnasta välituntivalvontaan ja takaisin. Mutta kun on kahviaika ja tarjolla lukiolaisten leipomaa pullaa ei voi olla taittumatta naurusta kaksin kerroin. Ihan vaan koska perjantai. Omissa… Jatka lukemista Miksi opehuoneessa nauretaan?

Mainokset
koulu, työ, jaksaminen

Viikon heikot hetket

Maanantai. Hulabaloota. Olen paitsi oma itseni, myös kollegan sijainen. Puolitoreinen, koska en viikonloppuna levännyt tarpeeksi. Oppilaat pitävät esitelmiä. Yksi päättyy latinankieliseen sisäpiirivitsiin. Vaikutun. Kasien kanssa sihistään konditionaaleja, onhan ne hassuja. Sekä kasit, että konditionaalit. Seiskat ahkeroivat, tunnelma on rento vaikka kyse on sanaluokista. Kun valvon YO-koetta, koetan kestää. Lasken auditorion penkit, kattolevyihin en ehdi kun… Jatka lukemista Viikon heikot hetket

koulu, opettajuus

Villasukkafilosofiaa eli pohdiskelua matalan statuksen kohtaamisesta

  Ihailin somessa yhteisöpedagogi-ystäväni saamia villasukkia. Hän oli saanut ne kollegaltaan. Itsetehdyt, kirjavat kuin mitkä. Ja varmasti lämpimät - yltivät miltei polveen asti. Ihan kuin ystävät, jotka hädän tullen halaavat, kuten laulussa: "Minun ystävä on kuin villasukka..." Tästäkin tämä ystävä ystävällisesti muistutti. Asian olennaisuudesta. Jäimme hetkeksi chattailemaan villasukkien merkityksestä. Kyllä, luit oikein. Villasukkien merkityksestä. Olivat… Jatka lukemista Villasukkafilosofiaa eli pohdiskelua matalan statuksen kohtaamisesta

koulu, opettajuus, tulevaisuus

Alan tajuta muutoksen

Olen konevastainen, koska osaan kyllä sujuvasti käyttää tarvittavia ja välttämättömiä sovelluksia ja ohjelmistoja, mutta en ymmärrä, miten nämä toimivat. En ymmärrä koneita. En tunne tekeväni yhteistyötä. Tunnen olevani koneiden armoilla, enkä pidä siitä tunteesta.

koulu, oppiminen

Koulu on avain

Meidän koulussa on perinteiset luokkahuoneet. On ovet, jotka ovat välillä auki, mutta tarvittaessa kiinni. On opettajia, jotka pitävät tunnin, teettävät tehtäviä, antavat kotiläksyjä ja pitävät kokeita. Antavat niistä vielä numerot. On tunteja, joilla istutaan hiljaa. Meillä on hyvä koulu. On piha, jossa on pingispöytää ja katukoriskenttää, keinut joka luokka-asteelle. On katosta ja hiekkakenttää. Käytävillä paikkoja… Jatka lukemista Koulu on avain

kirjoittaminen, koulu, Uncategorized

Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

Ajattelin, että tänään minulla olisi aikaa kirjoittaa. Onhan perjantai ja kirjoituspäivä. Hipsin työhuoneeseen ja istuin koneelle. Ei seurannut sormien tanssia. Sanoja pulppusi, mutta tulokseen en ollut tyytyväinen. Olo oli runollinen, mutta suolsin asiaa ja ajankohtaisuuksia. En sellaista halunnut. Asetuin oppilaan asemaan. Minä, vihonviimeinen tehtäväautomaatti, vaatimassa milloin mitäkin kirjoitelmaa. Ajatuksia, mielipiteitä, tiivistelmiä. Analyysejä, tarinoita, uutisia. Olen… Jatka lukemista Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

koulu, tulevaisuus, työ

Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Kesä vie opettajan mennessään. On juhannus jolloin on kaikki aika eikä valo lopu koskaan, on alkava heinäkuu, joka on ainakin kaksi kertaa niin pitkä ja kaunis kuin kesäkuu. Päivissä on pelkkiä koivunlehtiä ja auringon välkettä kastehelmissä nurmen tietämillä. Silti ajattelen oppilaita. Tapasin ensimmäisenä kesäperjantainani junassa nuoren miehen, joka oli seitsemännellä luokalla, kun aloitin tuoreena opettajana… Jatka lukemista Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

koulu, työ

Viimetippaihminen (lukuvuoden) lopussa – hyvää kesää, ihanat!

  Lukuvuoden loppu on viimetippaihmiselle parasta aikaa. On pakko saattaa kaikki päätökseen. Takki on tyhjä, mieli herkkä, ilmassa odotus ja auringon ikävä. Annan itselleni tämän iltapäivän lahjaksi ja kirjoitin jo eilen vähän.   Varsinkin tänään olen uupunut. Tiedäthän, kun nukahdan, ei ole ilta, kun herään, on vielä yö. Ylikuumenen, mustun ja tummenen, kysyn: Mistä saisin… Jatka lukemista Viimetippaihminen (lukuvuoden) lopussa – hyvää kesää, ihanat!