koulu, oppiminen

Koulu on avain

Meidän koulussa on perinteiset luokkahuoneet. On ovet, jotka ovat välillä auki, mutta tarvittaessa kiinni. On opettajia, jotka pitävät tunnin, teettävät tehtäviä, antavat kotiläksyjä ja pitävät kokeita. Antavat niistä vielä numerot. On tunteja, joilla istutaan hiljaa. Meillä on hyvä koulu. On piha, jossa on pingispöytää ja katukoriskenttää, keinut joka luokka-asteelle. On katosta ja hiekkakenttää. Käytävillä paikkoja… Jatka lukemista Koulu on avain

Mainokset
koulu, oppiminen

Koulu – yhtä aikaa vanha ja uusi

Me saatiin ysillä kuvata äikän tunnilla video. Se nauhuri oli ihan järkky iso, sellainen musta, olkapään tienoilla kannateltava kapistus. Meitä oli ryhmä tyttöjä, ja yksi poika. Poika siksi, että sillä oli tarpeeksi habaa pitämään kameraa niin vakaana, että videon kuvaaminen oli ylipäätään mahdollista. Oli meillä käsikirjoitus. Se oli Prinsessa Ruususen tarina siirrettynä nykypäivään. Eihän meistä… Jatka lukemista Koulu – yhtä aikaa vanha ja uusi

koulu, opettajuus, oppiminen

Koulu on kivaa – ja ei

Minusta on kivaa, että oppilaat kehittyvät, opettajan työ kehittyy, että minä kehityn, että koulu kehittyy. Minusta on kivaa, että sitä kehitetään. Sen sijaan minusta ei ole kivaa, että vanhat, testatut ja hyväksi havaitut asiat heitetään romukoppaan vain siksi, että ne ovat vanhoja, pelkästä "kehittämisen" ilosta.

koulu, oppiminen

Työpaikkaliikuntaa (eli kuinka saat sykkeet nousemaan ihan tavallisena koulupäivänä)

Työtäpursuavan viikon päätteeksi aivoissa soi piip. Tällä viikolla olen oikeasti ollut konkreettisesti hengästynyt monen äidinkielen tunnin jälkeen. Kysyviä ja uteliaita ja tiedonjanoisia kirjoittajia on ollut koko ATK-luokka täynnä ja jokaiselle on tarve antaa aikaa, vastata, jokaista piti neuvoa, opastaa, ohjata eteenpäin, auttaa, vahvistaa ja tsempata. Ei ole tärkeämpää työtä minulla, ilman ironian häivää tämä. Tiedonjano… Jatka lukemista Työpaikkaliikuntaa (eli kuinka saat sykkeet nousemaan ihan tavallisena koulupäivänä)

koulu, oppiminen

Nippelitiedon viemää

Nippelitieto, tässä on asiaa siitä.  Ja ihan vain siksi, että viikon ajan minua on mietityttänyt tämä Liisa Keltinkangas-Järvisen kolumni oppimisesta, opettelusta, tiedosta ja sen hallinnasta. Siitä, että jotkut asiat vain pitää opetella ulkoa. Käytän häpilemättä itseäni esimerkkinä. Osaan ulkoa pari muumikuvakirjaa, satoja lauluja, muutaman runon ja varmasti suurimman osan Euroopan maiden pääkaupungeista, muista maanosista vähemmän.… Jatka lukemista Nippelitiedon viemää

koulu, oppiminen, Uncategorized

Koevalvonnassa

Koevalvonnassa kaikki pysähtyy. On vain sähköinen sirinä, kattovalaisinten kylmä hohka, tuolien ja pöytien epämääräisyyttään häilyvät varjot. Paperille valuvat tai ruudulle ilmestyvät ajatukset, arvaukset, oivallukset, sovellukset. Tieto. Minä olen vaatimaton valvoja. Villatakkiin kätkeytynyt, itseni olemattomaksi tehnyt. Virallinen vallanhaltija. Olen sanellut säännöt poistumiselle, opastanut kuinka pyydetään lisäpapaperia, lisäohjeita, lisähappea. Lisäaikaa ei saa, vaikka sitä olisi liian vähän,… Jatka lukemista Koevalvonnassa

koulu, oppiminen

Uusi OPS ja arvioinnin ulottuvuuksia

Kaikki vaikuttaa aina alkuun kammottavalta. Tällä kertaa se outo ja kammottava tuntui olevan uuden OPS:n arviointiosuus. Rymistelin aihetta käsittelevään vesoon kesken kaiken. Lukion ja yläkoulun yhteisen opettajan arkea - pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa: opiskelijoita ei kuitenkaan voinut jättää uusintakokeeseen keskenään. Kuka tahansa tietää, että ensimmästen minuuttien poissaolo mistä vaan ei ole se paras… Jatka lukemista Uusi OPS ja arvioinnin ulottuvuuksia

koulu, oppiminen, Uncategorized

”Mulla ei oo motii” – eikä ihme

Vanhempainilta vuosia sitten. Opettajat esittelemässä suu vaahdossa mitä mielenkiintoisempia valinnaisainekursseja. Minäkin. Sisältöjä ja tavoitteita, toimintatapoja ja menetelmiä. Sekä lopuksi koko koululaitosta jo jonkin aikaa kuorruttanut lause: "Tällä kurssilla opiskelu on oikeesti kivaa." Jos voisin, kävelisin puristamaan sen vanhemman kättä, joka esittelyjen jälkeen pyysi puheenvuoroa ja totesi: "Mikä ihme tätä koulua vaivaa? Ei täällä tarvitse pitää… Jatka lukemista ”Mulla ei oo motii” – eikä ihme

koulu, opettajuus, oppiminen

Hajanaisia ajatuksia opetustyön muutoksesta

Lukio. Äidinkielen ja kirjallisuuden kurssi. Tehtävänä pitää puhe. No onhan se kamalaa. Etenkin kaikkea julkista puhumista kammoksuvalle 17-vuotiaalle. Luokassa kun on ne kaikki muut sanavalmiit ja sitten se yksi ujo - niitä ujoja on aina jokaisen kuvitelmissa se yksi. Se tarttuu korviini vahingossa, se kysymys: "Saisiko puheen pitää välitunnilla pienemmälle porukalle, vaikka kahdelle parhaalle ystävälle?… Jatka lukemista Hajanaisia ajatuksia opetustyön muutoksesta

koulu, oppiminen

Väsyneen opettajan onnenhetkiä

Maaginen viikko. Väsynyt viikko. Viikko tiukkoja aikatauluja ja yhtä lailla hämmentäviä pysähtyneisyyden hetkiä täynnä. Onnea on lähteä töihin ja huomata, että tie on poikki ja sitä joutuukin käyttämään kiertotietä. Onnea on nimittäin se, että kun kiertotie mutkittelee läpi peltojen ja metsämaisemien, läpi marraskuun ja lumeen peittyneen luonnon, kiire katoaa, on ajettava hiljaa, tarkkailtava mäennyppylöiden takaa… Jatka lukemista Väsyneen opettajan onnenhetkiä