Nippelitieto, tässä on asiaa siitä. Ja ihan vain siksi, että viikon ajan minua on mietityttänyt tämä Liisa Keltinkangas-Järvisen kolumni oppimisesta, opettelusta, tiedosta ja sen hallinnasta. Siitä, että jotkut asiat vain pitää opetella ulkoa. Käytän häpilemättä itseäni esimerkkinä. Osaan ulkoa pari muumikuvakirjaa, satoja lauluja, muutaman runon ja varmasti suurimman osan Euroopan maiden pääkaupungeista, muista maanosista vähemmän.… Jatka lukemista Nippelitiedon viemää
Kategoria: oppiminen
Koevalvonnassa
Koevalvonnassa kaikki pysähtyy. On vain sähköinen sirinä, kattovalaisinten kylmä hohka, tuolien ja pöytien epämääräisyyttään häilyvät varjot. Paperille valuvat tai ruudulle ilmestyvät ajatukset, arvaukset, oivallukset, sovellukset. Tieto. Minä olen vaatimaton valvoja. Villatakkiin kätkeytynyt, itseni olemattomaksi tehnyt. Virallinen vallanhaltija. Olen sanellut säännöt poistumiselle, opastanut kuinka pyydetään lisäpapaperia, lisäohjeita, lisähappea. Lisäaikaa ei saa, vaikka sitä olisi liian vähän,… Jatka lukemista Koevalvonnassa
Uusi OPS ja arvioinnin ulottuvuuksia
Kaikki vaikuttaa aina alkuun kammottavalta. Tällä kertaa se outo ja kammottava tuntui olevan uuden OPS:n arviointiosuus. Rymistelin aihetta käsittelevään vesoon kesken kaiken. Lukion ja yläkoulun yhteisen opettajan arkea - pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa: opiskelijoita ei kuitenkaan voinut jättää uusintakokeeseen keskenään. Kuka tahansa tietää, että ensimmästen minuuttien poissaolo mistä vaan ei ole se paras… Jatka lukemista Uusi OPS ja arvioinnin ulottuvuuksia
”Mulla ei oo motii” – eikä ihme
Vanhempainilta vuosia sitten. Opettajat esittelemässä suu vaahdossa mitä mielenkiintoisempia valinnaisainekursseja. Minäkin. Sisältöjä ja tavoitteita, toimintatapoja ja menetelmiä. Sekä lopuksi koko koululaitosta jo jonkin aikaa kuorruttanut lause: "Tällä kurssilla opiskelu on oikeesti kivaa." Jos voisin, kävelisin puristamaan sen vanhemman kättä, joka esittelyjen jälkeen pyysi puheenvuoroa ja totesi: "Mikä ihme tätä koulua vaivaa? Ei täällä tarvitse pitää… Jatka lukemista ”Mulla ei oo motii” – eikä ihme
Hajanaisia ajatuksia opetustyön muutoksesta
Lukio. Äidinkielen ja kirjallisuuden kurssi. Tehtävänä pitää puhe. No onhan se kamalaa. Etenkin kaikkea julkista puhumista kammoksuvalle 17-vuotiaalle. Luokassa kun on ne kaikki muut sanavalmiit ja sitten se yksi ujo - niitä ujoja on aina jokaisen kuvitelmissa se yksi. Se tarttuu korviini vahingossa, se kysymys: "Saisiko puheen pitää välitunnilla pienemmälle porukalle, vaikka kahdelle parhaalle ystävälle?… Jatka lukemista Hajanaisia ajatuksia opetustyön muutoksesta
Väsyneen opettajan onnenhetkiä
Maaginen viikko. Väsynyt viikko. Viikko tiukkoja aikatauluja ja yhtä lailla hämmentäviä pysähtyneisyyden hetkiä täynnä. Onnea on lähteä töihin ja huomata, että tie on poikki ja sitä joutuukin käyttämään kiertotietä. Onnea on nimittäin se, että kun kiertotie mutkittelee läpi peltojen ja metsämaisemien, läpi marraskuun ja lumeen peittyneen luonnon, kiire katoaa, on ajettava hiljaa, tarkkailtava mäennyppylöiden takaa… Jatka lukemista Väsyneen opettajan onnenhetkiä
En osaa
Minä en osaa pitää papereita järjestyksessä. Minulla on kyllä siihen yritystä: on muovitaskut ja kansiot jokaista oppilasryhmää ja kurssia varten. On edelleen. Eivät ne paperit kuitenkaan löydä tietään oikeisiin väliköihin, siellä ne ovat vihkojen välissä ja repun pohjalla. Yleensä siistinä, joskus rutussa. Ei auta sähköisyys, kun tuo ruudulta lukeminen on näille silmille suoraan saatanasta. Minä… Jatka lukemista En osaa
sannanjutut - elää, iloita, oppia! 