Uncategorized

Pikkuinen paussi perjantaipostauksiin

Odotan. Kävelen ja odotan, makoilen ja odotan, istun - vaikkakin todella hankalasti jo tässä vaiheessa - ja odotan. Jos työviikoilla odotin perjantaita ja omaa aikaa blogin äärellä, nyt odotan jo uutta, yhteistä aikaa uuden tulokkaan kanssa. Tänään huomasin myös toisen muutoksen, kun katsoin vierashuoneeseen nostamiani vauvanvaatelaatikoita. Ensin iski haikeus. Tämä on todennäköisesti viimeinen kerta, kun… Jatka lukemista Pikkuinen paussi perjantaipostauksiin

Mainokset
Uncategorized

Heippa, se oli aamukamman viimeinen piikki

Aamukampa sanoi rits, kun katkaisin viimeisen piikin. Ja vatsa sanoo vapun tienoilla poks, sen verran alkaa olla pinkeät tunnelmat. Minä ja napanuoran päässä turvassa köllöttelevä kaveri jätetään tämän koulun käytävät. On sanottu hyvästejä ja heippoja ja mieli on haikea. Näitä nuoria, näitä aikuisia, näitä käytäviä tulee ikävä. Olo on kuin kevään viimeisenä päivänä - kun… Jatka lukemista Heippa, se oli aamukamman viimeinen piikki

kirjoittaminen, koulu, Uncategorized

Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

Ajattelin, että tänään minulla olisi aikaa kirjoittaa. Onhan perjantai ja kirjoituspäivä. Hipsin työhuoneeseen ja istuin koneelle. Ei seurannut sormien tanssia. Sanoja pulppusi, mutta tulokseen en ollut tyytyväinen. Olo oli runollinen, mutta suolsin asiaa ja ajankohtaisuuksia. En sellaista halunnut. Asetuin oppilaan asemaan. Minä, vihonviimeinen tehtäväautomaatti, vaatimassa milloin mitäkin kirjoitelmaa. Ajatuksia, mielipiteitä, tiivistelmiä. Analyysejä, tarinoita, uutisia. Olen… Jatka lukemista Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

kulttuuri, musiikki, Uncategorized

Kuolema, joka kuljetti takaisin teinivuosiin (Hei-hei Mr. Cornell)

Superunknown. Nimibiisi. Ysiluokkalaisen englannilla osa hienoista merkityksistä meni ohi, mutta musiikki oli elämää suurempaa. Se rämisi melankoliaa ja rummutti raivoa.

kirjallisuus, koulu, lukeminen, Uncategorized

Kun oikea kirja kävelee eteen, sitä on kertakaikkiaan pakko lukea

Jos kirjan avaa, uteliaisuus tekee tehtävänsä ja on yleensä pakko lukea. Eikä pakko tule mistään ulkoa. Se on meissä syvällä sisällä, siellä, mistä tarinat alkavat.

jaksaminen, koulu, Uncategorized

Kun tunnit loppuu, alkaa viikonloppu…eiku

Kun perjantain tunnit loppuu, alkaa opettajalla viikonloppu ja vapaus! Eiku... Sun on sännättävä luokasta työhuoneeseen viimeistelemään koetta maanantaiksi. Kun teet koetta, kuulet käytävältä Kollega 1:n äänen, huikkaat hänet palaveriin, koska muistat, että on asiaa ensi viikosta, Kollega 1 lupaa tulla, kunhan on hoitanut ensin asian Kollega 2:n kanssa. Jatkat kokeen tekemistä. Kollega 1 tulee. Palaveeraatte. Asia… Jatka lukemista Kun tunnit loppuu, alkaa viikonloppu…eiku

Uncategorized

Opettaja, pää pois pumpulista!

Olen niitä pumpulissa kasvaneita. Koko 38-vuotisen elämäni aikana en esimerkiksi ikinä ole törmännyt huumeisiin. Lapsuudessa ja nuoruudessa en ikinä ole joutunut olemaan tahtomattani tyhjässä kodissa. Minua on tuettu opinnoissa, elämässä ja valinnoissa. Olenko näin ollen vallan epäkelpo opettaja? En ymmärrä mitään todellisuudesta, jossa suurin osa nuorista elää. En ymmärrä mitään tulevaisuudesta, jota kohti suurin osa… Jatka lukemista Opettaja, pää pois pumpulista!