lifestyle, työ

Varaslähtö uuteen lukuvuoteen

Eihän tässä näin. Kun on vielä heinäkuu ja kesäiset ukkoset ja muut. Lohta grillissä ja lasissa tilkkanen sitä kehuttua rieslingiä. Kuitenkin hairahduin: katsoin ensi vuoden lukujärjestykset. Jo pelkkä "järjestys" tuntuu kielenpäällä kiroilulta. Kun enimmäkseen on ollut puolitoistakuukautta kaikkea muuta. Kun työvuodenaikaiset rutiinit (ensinvessasitten suihkuvaatteetaamukahvi ja autoon) ovat tipotiessään ja tilalla on jotain muuta (kentieskahvia kunonensinluettusatuja… Jatka lukemista Varaslähtö uuteen lukuvuoteen

Mainokset
arki, lifestyle

Uskalla rakastaa arkeasi

Sinä iltana en halunnut minkään päättyvän. Olin elänyt päivän, jonka hetkistä ei saisi eeppistä tarinaa. Se alkoi aivan tavallisella aamiaisella, jatkui autoleikeillä sohvalla kolmevuotiaan kanssa, polveili kohti pyykkivuoren nostattamaa siivousinnostusta ja päättyi siihen, että puoli kahdeltatoista illalla (yöllä?) tajusin, että vaikka koko päivän oli satanut, terassin kukat eivät ehkä olleet imeneet itseensä tarpeeksi vettä. Astuin… Jatka lukemista Uskalla rakastaa arkeasi

kulttuuri, rock-musiikki

Miksi me vaellamme maihareissa rokkikeikoille? Siksi!

Axl Rose oli huiveineen ja rokkikukkovaatteinen jotenkin kummallinen - erilainen. I don't give a f*ck -asenne haisi kilometrien päähän, mikä teki tunnolliseen ja kunnolliseen tyttöön suunnattoman vaikutuksen.

kirjoittaminen, koulu, Uncategorized

Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

Ajattelin, että tänään minulla olisi aikaa kirjoittaa. Onhan perjantai ja kirjoituspäivä. Hipsin työhuoneeseen ja istuin koneelle. Ei seurannut sormien tanssia. Sanoja pulppusi, mutta tulokseen en ollut tyytyväinen. Olo oli runollinen, mutta suolsin asiaa ja ajankohtaisuuksia. En sellaista halunnut. Asetuin oppilaan asemaan. Minä, vihonviimeinen tehtäväautomaatti, vaatimassa milloin mitäkin kirjoitelmaa. Ajatuksia, mielipiteitä, tiivistelmiä. Analyysejä, tarinoita, uutisia. Olen… Jatka lukemista Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

koulu, tulevaisuus, työ

Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Kesä vie opettajan mennessään. On juhannus jolloin on kaikki aika eikä valo lopu koskaan, on alkava heinäkuu, joka on ainakin kaksi kertaa niin pitkä ja kaunis kuin kesäkuu. Päivissä on pelkkiä koivunlehtiä ja auringon välkettä kastehelmissä nurmen tietämillä. Silti ajattelen oppilaita. Tapasin ensimmäisenä kesäperjantainani junassa nuoren miehen, joka oli seitsemännellä luokalla, kun aloitin tuoreena opettajana… Jatka lukemista Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

arki, lifestyle

Mitä opettaja tekee kun se ei tee töitä?

Sitten muistaa: on kesä, on lapsi, on yhdessä puuhastelu, on se, mitä lukuvuoden aikana on ikävä - aikaa perheelle. On aikaa käydä sadepäivän keskellä kahvilassa kolmeveen kanssa ja katsoa ikkunasta ohi ajavia rekkoja, lava-autoja ja traktoreita. On aikaa rakentaa legotaloja ja pilvilinnoja.

arki, lifestyle

Anna kesän viedä mukanaan!

Olinko unohtanut, kuinka kellutaan? Annetaan ajan kuljettaa, viipyillään virran mukana? Onko se ollenkaan mahdollista, kun on arki ja arjen aikataulut, kun kahvitauko on kuviteltu ja seuraava kokous alkoi jo vaikka edellinen on kesken? Aina välillä. Kyllä kelluin myös kesken lukuvuoden. Kun aamulla alkoikin keskustelu, joka oli tärkeämpi kuin tekeillä ollut tuntisuunnitelma. Kun oppitunti syöksyi aaltojen… Jatka lukemista Anna kesän viedä mukanaan!

koulu, työ

Viimetippaihminen (lukuvuoden) lopussa – hyvää kesää, ihanat!

  Lukuvuoden loppu on viimetippaihmiselle parasta aikaa. On pakko saattaa kaikki päätökseen. Takki on tyhjä, mieli herkkä, ilmassa odotus ja auringon ikävä. Annan itselleni tämän iltapäivän lahjaksi ja kirjoitin jo eilen vähän.   Varsinkin tänään olen uupunut. Tiedäthän, kun nukahdan, ei ole ilta, kun herään, on vielä yö. Ylikuumenen, mustun ja tummenen, kysyn: Mistä saisin… Jatka lukemista Viimetippaihminen (lukuvuoden) lopussa – hyvää kesää, ihanat!

kulttuuri, musiikki, Uncategorized

Kuolema, joka kuljetti takaisin teinivuosiin (Hei-hei Mr. Cornell)

Superunknown. Nimibiisi. Ysiluokkalaisen englannilla osa hienoista merkityksistä meni ohi, mutta musiikki oli elämää suurempaa. Se rämisi melankoliaa ja rummutti raivoa.