koulu, työ

Nuoret, minun maailmani valtiaat

"Olen hengästynyt. Olen päivästä uupunut ja onnellinen ja salaisesti liikuttunut."

Mainokset
kirjoittaminen, koulu, Uncategorized

Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

Ajattelin, että tänään minulla olisi aikaa kirjoittaa. Onhan perjantai ja kirjoituspäivä. Hipsin työhuoneeseen ja istuin koneelle. Ei seurannut sormien tanssia. Sanoja pulppusi, mutta tulokseen en ollut tyytyväinen. Olo oli runollinen, mutta suolsin asiaa ja ajankohtaisuuksia. En sellaista halunnut. Asetuin oppilaan asemaan. Minä, vihonviimeinen tehtäväautomaatti, vaatimassa milloin mitäkin kirjoitelmaa. Ajatuksia, mielipiteitä, tiivistelmiä. Analyysejä, tarinoita, uutisia. Olen… Jatka lukemista Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

kirjoittaminen, koulu, opettajuus

Työtunnelmointia

09012017 Maanantaiaamu. Parkkipaikalla tutut autot. Pakkanen on poistunut niiden pinnalta matkan aikana; siellä täällä huolimaton lumipaakku takapuskurissa. Ihan kuin ennen joulua. Käännän oman menokkini ruutuun ja tajuan: se kaksi viikkoa oli ja meni, ja arki jatkuu niin kuin mitään lomaa ei olisi ollutkaan. Takki työhuoneen naulaan, villasukat pois saappaista (en ole edelleenkään löytänyt sopivia sisäkenkiä,… Jatka lukemista Työtunnelmointia

draamakasvatus, koulu

Hiiteen digi – meidän äikässä draamaillaan!

Se on sitä kun haluaa tarttua härkää sarvista - ja tänä syksynä tuo on ollut se digihärkä. On se hieno eläin. Pystyy ja jaksaa. Väsymättä. Haastavakin tuo on - kun kerran on niin sisukas. Ei pääse sen eläimen herraksi vaikka kuinka kuluttaisi aikaa, vaikka kuinka komentaisi. On järeä, on se. Järeyden vastapainoksi tuli herättelevä pyyntö… Jatka lukemista Hiiteen digi – meidän äikässä draamaillaan!

kirjoittaminen, opettajuus, oppiminen

En osaa

Minä en osaa pitää papereita järjestyksessä. Minulla on kyllä siihen yritystä: on muovitaskut ja kansiot jokaista oppilasryhmää ja kurssia varten. On edelleen. Eivät ne paperit kuitenkaan löydä tietään oikeisiin väliköihin, siellä ne ovat vihkojen välissä ja repun pohjalla. Yleensä siistinä, joskus rutussa. Ei auta sähköisyys, kun tuo ruudulta lukeminen on näille silmille suoraan saatanasta. Minä… Jatka lukemista En osaa

kirjoittaminen, koulu, opettajuus

Turhia tekstilajeja?

Muistan omilta lukioajoiltani sen, miten jo yliopisto-opintoihin yltänyt ystäväni totesi lukiossa kirjoitetun esseen olevan maailman turhin tekstilaji. "Koska sellaista ei tarvitse enää lukion jälkeen missään." Olin vaikuttunut. Koska kaveri oli jo yliopistossa, se tietää! Jatkoin silti kuuliaisesti äikän esseiden puurtamista. Imin opettajan neuvoja kuin sieni: esseessä kannattaa käyttää hyväkseen symmetriaa, metaforat antavat esseelle potkua, samaa… Jatka lukemista Turhia tekstilajeja?

koulu, opettajuus

Ylös suosta digikenttien herraksi?

Digiahdistus. Voi suunnaton digiahdistus. Normaalisti itseään arvostavana ja positiivisuuteen taipuvaisena opettajana minunkin täytyy myöntää: joskus ahdistaa. Periaatteessa siihen ei edes tarvita paljoa. Ja lähtökohtana voi olla vaikka se, että on ihan hyvä aamu, hyvä aamupäivä jopa. Joten avataan vähän. Oppilaat ovat kirjoittaneet arvosteluja. Sellaisia hyviä tekstejä, vähän vielä joillakin hakee perustelujen hahmottaminen paikkaansa ja otsikoinnissa… Jatka lukemista Ylös suosta digikenttien herraksi?

Uncategorized, vanhemmuus

”Minä rakastan” ja pari saatesanaa

Tämä blogi on ollut kytemässä jo kauan, mutta nyt opiskelujeni loppumetreillä uskalsin puhaltaa siihen eloa - tulesta en oikein voi puhua. Toisaalta olen ollut näitä opintoja (S2-aineopintoja ja kirjoittamisen perusopintoja) suorittaessani liekeissä. Kirjoittaminen on parasta olemista. Yhtenä kurssitehtävänä oli laatia tekstejä asiantuntijablogiin, joten rustailin niitä tänne. Se oli hauskaa. Toista, enemmän kotielämään keskittyvää blogiani en halunnut… Jatka lukemista ”Minä rakastan” ja pari saatesanaa

Uncategorized

Tekstien kanssa

Minä kirjoitan elääkseni ja elän kirjoittaakseni. Siitä huolimatta en ole kirjailija. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana joudun työkseni kirjoittamaan tekstejä, vaikka sitä ei moni uskoisi. Monille oppilaille, etenkin noille ihanille, avarakatseisille seiskaluokkalaisille, tulee ihmetyksenä se, että opekin kirjoittaa. Yhtä lailla se saattaa edelleen aiheuttaa hämmennystä lukiolaisissa. Eivätkö ne tekstitaidon mallivastaukset tulekaan taivaasta? Mitä kaikkea opettajan sitten… Jatka lukemista Tekstien kanssa