jaksaminen, koulu, työ

Miksi opehuoneessa nauretaan?

Viikonloppulevottomuutta. Sitä se on. Kun napataan kahvihuoneessa rallatellen kupponen vaikka sumpit vielä tippuu, nauretaan ja istutaan leveästi. Takana on viikko mainioita tai vähemmän mainioita oppitunteja, asioiden selvittelyä,  vääntämistä, naurua, juoksua koevalvonnasta välituntivalvontaan ja takaisin. Mutta kun on kahviaika ja tarjolla lukiolaisten leipomaa pullaa ei voi olla taittumatta naurusta kaksin kerroin. Ihan vaan koska perjantai. Omissa… Jatka lukemista Miksi opehuoneessa nauretaan?

Mainokset
koulu, työ, jaksaminen

Viikon heikot hetket

Maanantai. Hulabaloota. Olen paitsi oma itseni, myös kollegan sijainen. Puolitoreinen, koska en viikonloppuna levännyt tarpeeksi. Oppilaat pitävät esitelmiä. Yksi päättyy latinankieliseen sisäpiirivitsiin. Vaikutun. Kasien kanssa sihistään konditionaaleja, onhan ne hassuja. Sekä kasit, että konditionaalit. Seiskat ahkeroivat, tunnelma on rento vaikka kyse on sanaluokista. Kun valvon YO-koetta, koetan kestää. Lasken auditorion penkit, kattolevyihin en ehdi kun… Jatka lukemista Viikon heikot hetket

koulu, opettajuus

Villasukkafilosofiaa eli pohdiskelua matalan statuksen kohtaamisesta

  Ihailin somessa yhteisöpedagogi-ystäväni saamia villasukkia. Hän oli saanut ne kollegaltaan. Itsetehdyt, kirjavat kuin mitkä. Ja varmasti lämpimät - yltivät miltei polveen asti. Ihan kuin ystävät, jotka hädän tullen halaavat, kuten laulussa: "Minun ystävä on kuin villasukka..." Tästäkin tämä ystävä ystävällisesti muistutti. Asian olennaisuudesta. Jäimme hetkeksi chattailemaan villasukkien merkityksestä. Kyllä, luit oikein. Villasukkien merkityksestä. Olivat… Jatka lukemista Villasukkafilosofiaa eli pohdiskelua matalan statuksen kohtaamisesta

arki, työ

303 päivää työttömyyteen plus 10 ajatusta työnhaku-urakasta

Tämä on epämukavaa. Mutta niin sen pitää ollakin. On epämukava ajatus, että 303 päivän päästä minulla ei ole töitä. Mukava ajatus on se, että toistaiseksi on. Olen jokaisesta tähänastisesta työpäivästä kiitollinen. Ja edessä olevista. Mukava ajatus on myös se, että toistaiseksi minulla on myös teoreettinen mahdollisuus jatkaa työntekoa jossakin. Ja mukavaa on myös se, että… Jatka lukemista 303 päivää työttömyyteen plus 10 ajatusta työnhaku-urakasta

lifestyle, työ

Varaslähtö uuteen lukuvuoteen

Eihän tässä näin. Kun on vielä heinäkuu ja kesäiset ukkoset ja muut. Lohta grillissä ja lasissa tilkkanen sitä kehuttua rieslingiä. Kuitenkin hairahduin: katsoin ensi vuoden lukujärjestykset. Jo pelkkä "järjestys" tuntuu kielenpäällä kiroilulta. Kun enimmäkseen on ollut puolitoistakuukautta kaikkea muuta. Kun työvuodenaikaiset rutiinit (ensinvessasitten suihkuvaatteetaamukahvi ja autoon) ovat tipotiessään ja tilalla on jotain muuta (kentieskahvia kunonensinluettusatuja… Jatka lukemista Varaslähtö uuteen lukuvuoteen

kirjoittaminen, koulu, Uncategorized

Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

Ajattelin, että tänään minulla olisi aikaa kirjoittaa. Onhan perjantai ja kirjoituspäivä. Hipsin työhuoneeseen ja istuin koneelle. Ei seurannut sormien tanssia. Sanoja pulppusi, mutta tulokseen en ollut tyytyväinen. Olo oli runollinen, mutta suolsin asiaa ja ajankohtaisuuksia. En sellaista halunnut. Asetuin oppilaan asemaan. Minä, vihonviimeinen tehtäväautomaatti, vaatimassa milloin mitäkin kirjoitelmaa. Ajatuksia, mielipiteitä, tiivistelmiä. Analyysejä, tarinoita, uutisia. Olen… Jatka lukemista Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

koulu, tulevaisuus, työ

Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Kesä vie opettajan mennessään. On juhannus jolloin on kaikki aika eikä valo lopu koskaan, on alkava heinäkuu, joka on ainakin kaksi kertaa niin pitkä ja kaunis kuin kesäkuu. Päivissä on pelkkiä koivunlehtiä ja auringon välkettä kastehelmissä nurmen tietämillä. Silti ajattelen oppilaita. Tapasin ensimmäisenä kesäperjantainani junassa nuoren miehen, joka oli seitsemännellä luokalla, kun aloitin tuoreena opettajana… Jatka lukemista Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

kirjoittaminen, koulu

Opettajan ei-niin-ammatilliset aakkoset

Nominit. Nominatiivi. Nominaalimuoto. Ai miksi kielioppitunneilla teiniaivot saattaa pyöriä vaikertaen ympyrää? Tai sulkeutua ottamasta tietoa vastaan? Niinpä niin.

koulu, opettajuus

Älä v*ttuile luokassa

"No enhän minä. Vai valitettavasti sittenkin?" Tällä viikolla törmäsin käsitteeseen vittuilu:  Yhteishyvässä (2/2017), jossa Sari Helin, alias Huono Äiti muistutti siitä, minkälaisen viestin kasvava lapsi saa, jos vittuilu on osana kasvatusta: lapset ovat tämän diskurssin mukaan taakka. Oppilaiden kanssa keskustelu lähti käyntiin oppitunnilla, jolla päädyimme Spring Awakening -musikaalin innoittamana pohtimaan entisajan koulun ja nykykoulun yhtäläisyyksiä ja eroja.… Jatka lukemista Älä v*ttuile luokassa