kirjoittaminen, lukio

Pitääkö olla huolissaan, jos lukutaidon kokeessa ei viilatakaan pilkkuja?

"Kieli ja siitä huolehtiminen ei ole matkalla kohti rappiotaan. Päin vastoin. Sen merkityksestä, sen elämisestä, hengittämisestä ja jatkuvasta muutoksesta pidetään hyvää huolta."

Mainokset
koulu, työ, jaksaminen

Viikon heikot hetket

Maanantai. Hulabaloota. Olen paitsi oma itseni, myös kollegan sijainen. Puolitoreinen, koska en viikonloppuna levännyt tarpeeksi. Oppilaat pitävät esitelmiä. Yksi päättyy latinankieliseen sisäpiirivitsiin. Vaikutun. Kasien kanssa sihistään konditionaaleja, onhan ne hassuja. Sekä kasit, että konditionaalit. Seiskat ahkeroivat, tunnelma on rento vaikka kyse on sanaluokista. Kun valvon YO-koetta, koetan kestää. Lasken auditorion penkit, kattolevyihin en ehdi kun… Jatka lukemista Viikon heikot hetket

kirjoittaminen, koulu, Uncategorized

Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

Ajattelin, että tänään minulla olisi aikaa kirjoittaa. Onhan perjantai ja kirjoituspäivä. Hipsin työhuoneeseen ja istuin koneelle. Ei seurannut sormien tanssia. Sanoja pulppusi, mutta tulokseen en ollut tyytyväinen. Olo oli runollinen, mutta suolsin asiaa ja ajankohtaisuuksia. En sellaista halunnut. Asetuin oppilaan asemaan. Minä, vihonviimeinen tehtäväautomaatti, vaatimassa milloin mitäkin kirjoitelmaa. Ajatuksia, mielipiteitä, tiivistelmiä. Analyysejä, tarinoita, uutisia. Olen… Jatka lukemista Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

koulu, tulevaisuus, työ

Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Kesä vie opettajan mennessään. On juhannus jolloin on kaikki aika eikä valo lopu koskaan, on alkava heinäkuu, joka on ainakin kaksi kertaa niin pitkä ja kaunis kuin kesäkuu. Päivissä on pelkkiä koivunlehtiä ja auringon välkettä kastehelmissä nurmen tietämillä. Silti ajattelen oppilaita. Tapasin ensimmäisenä kesäperjantainani junassa nuoren miehen, joka oli seitsemännellä luokalla, kun aloitin tuoreena opettajana… Jatka lukemista Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

koulu, työ

Viimetippaihminen (lukuvuoden) lopussa – hyvää kesää, ihanat!

  Lukuvuoden loppu on viimetippaihmiselle parasta aikaa. On pakko saattaa kaikki päätökseen. Takki on tyhjä, mieli herkkä, ilmassa odotus ja auringon ikävä. Annan itselleni tämän iltapäivän lahjaksi ja kirjoitin jo eilen vähän.   Varsinkin tänään olen uupunut. Tiedäthän, kun nukahdan, ei ole ilta, kun herään, on vielä yö. Ylikuumenen, mustun ja tummenen, kysyn: Mistä saisin… Jatka lukemista Viimetippaihminen (lukuvuoden) lopussa – hyvää kesää, ihanat!

kirjoittaminen, koulu

Opettajan ei-niin-ammatilliset aakkoset

Nominit. Nominatiivi. Nominaalimuoto. Ai miksi kielioppitunneilla teiniaivot saattaa pyöriä vaikertaen ympyrää? Tai sulkeutua ottamasta tietoa vastaan? Niinpä niin.

kirjallisuus, koulu, lukeminen, Uncategorized

Kun oikea kirja kävelee eteen, sitä on kertakaikkiaan pakko lukea

Jos kirjan avaa, uteliaisuus tekee tehtävänsä ja on yleensä pakko lukea. Eikä pakko tule mistään ulkoa. Se on meissä syvällä sisällä, siellä, mistä tarinat alkavat.

koulu, opettajuus, oppiminen

Koulu on kivaa – ja ei

Minusta on kivaa, että oppilaat kehittyvät, opettajan työ kehittyy, että minä kehityn, että koulu kehittyy. Minusta on kivaa, että sitä kehitetään. Sen sijaan minusta ei ole kivaa, että vanhat, testatut ja hyväksi havaitut asiat heitetään romukoppaan vain siksi, että ne ovat vanhoja, pelkästä "kehittämisen" ilosta.

koulu, oppiminen

Nippelitiedon viemää

Nippelitieto, tässä on asiaa siitä.  Ja ihan vain siksi, että viikon ajan minua on mietityttänyt tämä Liisa Keltinkangas-Järvisen kolumni oppimisesta, opettelusta, tiedosta ja sen hallinnasta. Siitä, että jotkut asiat vain pitää opetella ulkoa. Käytän häpilemättä itseäni esimerkkinä. Osaan ulkoa pari muumikuvakirjaa, satoja lauluja, muutaman runon ja varmasti suurimman osan Euroopan maiden pääkaupungeista, muista maanosista vähemmän.… Jatka lukemista Nippelitiedon viemää