koulu, oppiminen

Koulu on avain

Meidän koulussa on perinteiset luokkahuoneet. On ovet, jotka ovat välillä auki, mutta tarvittaessa kiinni. On opettajia, jotka pitävät tunnin, teettävät tehtäviä, antavat kotiläksyjä ja pitävät kokeita. Antavat niistä vielä numerot. On tunteja, joilla istutaan hiljaa. Meillä on hyvä koulu. On piha, jossa on pingispöytää ja katukoriskenttää, keinut joka luokka-asteelle. On katosta ja hiekkakenttää. Käytävillä paikkoja… Jatka lukemista Koulu on avain

Mainokset
kirjoittaminen, koulu

Opettajan ei-niin-ammatilliset aakkoset

Nominit. Nominatiivi. Nominaalimuoto. Ai miksi kielioppitunneilla teiniaivot saattaa pyöriä vaikertaen ympyrää? Tai sulkeutua ottamasta tietoa vastaan? Niinpä niin.

kirjallisuus, koulu, lukeminen, Uncategorized

Kun oikea kirja kävelee eteen, sitä on kertakaikkiaan pakko lukea

Jos kirjan avaa, uteliaisuus tekee tehtävänsä ja on yleensä pakko lukea. Eikä pakko tule mistään ulkoa. Se on meissä syvällä sisällä, siellä, mistä tarinat alkavat.

koulu, oppiminen

Koulu – yhtä aikaa vanha ja uusi

Me saatiin ysillä kuvata äikän tunnilla video. Se nauhuri oli ihan järkky iso, sellainen musta, olkapään tienoilla kannateltava kapistus. Meitä oli ryhmä tyttöjä, ja yksi poika. Poika siksi, että sillä oli tarpeeksi habaa pitämään kameraa niin vakaana, että videon kuvaaminen oli ylipäätään mahdollista. Oli meillä käsikirjoitus. Se oli Prinsessa Ruususen tarina siirrettynä nykypäivään. Eihän meistä… Jatka lukemista Koulu – yhtä aikaa vanha ja uusi

koulu, opettajuus, oppiminen

Koulu on kivaa – ja ei

Minusta on kivaa, että oppilaat kehittyvät, opettajan työ kehittyy, että minä kehityn, että koulu kehittyy. Minusta on kivaa, että sitä kehitetään. Sen sijaan minusta ei ole kivaa, että vanhat, testatut ja hyväksi havaitut asiat heitetään romukoppaan vain siksi, että ne ovat vanhoja, pelkästä "kehittämisen" ilosta.

koulu, Uncategorized

ADHD tai muuten vaan nopea liikkeissään? Ihan sama, sä oot OK!

Mitä se on, kun luokasta löytyy pakkaus ADHD:tä? Se voi olla jatkuvaa puhetta, jatkuvaa liikettä, sadan asian toimittamista tai aistin toimimista yhtä aikaa, se on ärsykkeistä häiriintymistä. Se voi olla luokkakavereihin siirtyvää levottomuutta ja välillä jopa kyllästyneisyyttä. Se voi olla aikaavievää ja hermojaraastavaa. Ja samalla se on ihan oikeutettua. En oikeasti voi mennä ADHD-diagnoosin saaneen… Jatka lukemista ADHD tai muuten vaan nopea liikkeissään? Ihan sama, sä oot OK!

koulu, opettajuus

Kuinka selvitä sijaisuudesta?

  Osa armaista opekollegoista on ilmoittanut somessa, että kevätlukukausi alkoi jo. Oma lomani kuitenkin jatkuu vielä tämän viikon, kiitos aikaisin aloitetun syyslukukauden. Viime syksy oli urani ensimmäinen sijaissyksy. Perheen etu pakotti pistämään asiat uuteen järjestykseen, joten jouduin sanomaan hyvästit rakkaalle työyhteisölleni, viralleni, paljolle hyvälle, ja koettamaan onneani sijaisuuksien metsästäjänä. Ensimmäinen väijytys viime keväänä onnistui -… Jatka lukemista Kuinka selvitä sijaisuudesta?

kirjoittaminen, opettajuus, oppiminen

En osaa

Minä en osaa pitää papereita järjestyksessä. Minulla on kyllä siihen yritystä: on muovitaskut ja kansiot jokaista oppilasryhmää ja kurssia varten. On edelleen. Eivät ne paperit kuitenkaan löydä tietään oikeisiin väliköihin, siellä ne ovat vihkojen välissä ja repun pohjalla. Yleensä siistinä, joskus rutussa. Ei auta sähköisyys, kun tuo ruudulta lukeminen on näille silmille suoraan saatanasta. Minä… Jatka lukemista En osaa

kirjoittaminen, koulu, opettajuus

Turhia tekstilajeja?

Muistan omilta lukioajoiltani sen, miten jo yliopisto-opintoihin yltänyt ystäväni totesi lukiossa kirjoitetun esseen olevan maailman turhin tekstilaji. "Koska sellaista ei tarvitse enää lukion jälkeen missään." Olin vaikuttunut. Koska kaveri oli jo yliopistossa, se tietää! Jatkoin silti kuuliaisesti äikän esseiden puurtamista. Imin opettajan neuvoja kuin sieni: esseessä kannattaa käyttää hyväkseen symmetriaa, metaforat antavat esseelle potkua, samaa… Jatka lukemista Turhia tekstilajeja?

koulu, opettajuus

Ylös suosta digikenttien herraksi?

Digiahdistus. Voi suunnaton digiahdistus. Normaalisti itseään arvostavana ja positiivisuuteen taipuvaisena opettajana minunkin täytyy myöntää: joskus ahdistaa. Periaatteessa siihen ei edes tarvita paljoa. Ja lähtökohtana voi olla vaikka se, että on ihan hyvä aamu, hyvä aamupäivä jopa. Joten avataan vähän. Oppilaat ovat kirjoittaneet arvosteluja. Sellaisia hyviä tekstejä, vähän vielä joillakin hakee perustelujen hahmottaminen paikkaansa ja otsikoinnissa… Jatka lukemista Ylös suosta digikenttien herraksi?