jaksaminen, koulu, työ

Miksi opehuoneessa nauretaan?

Viikonloppulevottomuutta. Sitä se on. Kun napataan kahvihuoneessa rallatellen kupponen vaikka sumpit vielä tippuu, nauretaan ja istutaan leveästi. Takana on viikko mainioita tai vähemmän mainioita oppitunteja, asioiden selvittelyä,  vääntämistä, naurua, juoksua koevalvonnasta välituntivalvontaan ja takaisin. Mutta kun on kahviaika ja tarjolla lukiolaisten leipomaa pullaa ei voi olla taittumatta naurusta kaksin kerroin. Ihan vaan koska perjantai. Omissa… Jatka lukemista Miksi opehuoneessa nauretaan?

Mainokset
kirjallisuus, koulu, lukeminen, Uncategorized

Kun oikea kirja kävelee eteen, sitä on kertakaikkiaan pakko lukea

Jos kirjan avaa, uteliaisuus tekee tehtävänsä ja on yleensä pakko lukea. Eikä pakko tule mistään ulkoa. Se on meissä syvällä sisällä, siellä, mistä tarinat alkavat.

koulu, oppiminen

Koulu – yhtä aikaa vanha ja uusi

Me saatiin ysillä kuvata äikän tunnilla video. Se nauhuri oli ihan järkky iso, sellainen musta, olkapään tienoilla kannateltava kapistus. Meitä oli ryhmä tyttöjä, ja yksi poika. Poika siksi, että sillä oli tarpeeksi habaa pitämään kameraa niin vakaana, että videon kuvaaminen oli ylipäätään mahdollista. Oli meillä käsikirjoitus. Se oli Prinsessa Ruususen tarina siirrettynä nykypäivään. Eihän meistä… Jatka lukemista Koulu – yhtä aikaa vanha ja uusi

koulu, opettajuus

Älä v*ttuile luokassa

"No enhän minä. Vai valitettavasti sittenkin?" Tällä viikolla törmäsin käsitteeseen vittuilu:  Yhteishyvässä (2/2017), jossa Sari Helin, alias Huono Äiti muistutti siitä, minkälaisen viestin kasvava lapsi saa, jos vittuilu on osana kasvatusta: lapset ovat tämän diskurssin mukaan taakka. Oppilaiden kanssa keskustelu lähti käyntiin oppitunnilla, jolla päädyimme Spring Awakening -musikaalin innoittamana pohtimaan entisajan koulun ja nykykoulun yhtäläisyyksiä ja eroja.… Jatka lukemista Älä v*ttuile luokassa

koulu, oppiminen

Nippelitiedon viemää

Nippelitieto, tässä on asiaa siitä.  Ja ihan vain siksi, että viikon ajan minua on mietityttänyt tämä Liisa Keltinkangas-Järvisen kolumni oppimisesta, opettelusta, tiedosta ja sen hallinnasta. Siitä, että jotkut asiat vain pitää opetella ulkoa. Käytän häpilemättä itseäni esimerkkinä. Osaan ulkoa pari muumikuvakirjaa, satoja lauluja, muutaman runon ja varmasti suurimman osan Euroopan maiden pääkaupungeista, muista maanosista vähemmän.… Jatka lukemista Nippelitiedon viemää

koulu, Uncategorized

Kohtaaminen on pienissä sanoissa

Näytöllä tyhjää, ulkona ensilumi. Työviikon jälkeen on aika taas omien ajatusten tulla. Niitä ei ole paljon, vaikka samalla liikaa. Jossain on irtisanottu opettaja. Mietin, hoidanko itse työni tarpeeksi hyvin. Luotan hoitavani. Merkkejä siitä on. On oppilaat, jotka kysyvät neuvoa, pyytävät apua. He luottavat siihen, että voin auttaa. On oppilaat, jotka jaksavat ilahduttaa. Tulevat näyttämään hassuja… Jatka lukemista Kohtaaminen on pienissä sanoissa

koulu, opettajuus

Opettajan perjantaitunnelmat

Kyllä voisin kertoa värikkäin sanankääntein  juuri tästä perjantaista. Perjantait ovat opettajan työssä niitä arvoituspäiviä. Että kun ne menevät läpi juuri sillä tavalla, millä tuulella oppilaat sattuvat olemaan. Tänään oli seuraavien esimerkkien kaltainen päivä: Meditatiivinen tunnelma. Se, kun lapset lukevat kukin omaan maailmaansa uponneena kirjaa, jonka ovat itse valinneet. Se, kun hetkessä ei ole muuta kuin… Jatka lukemista Opettajan perjantaitunnelmat