koulu, opettajuus, oppiminen

Turvallisessa koulussa on kivaa kulkea kohti tulevaa

Epävarmalle ja kasvussaan keskeneräiselle nuorelle ei ole mitään niin tärkeää kuin saada tulla turvallisesta kodista joka päivä yhtä turvalliseen kouluun.

Mainokset
kirjoittaminen, koulu

Tajunnanvirtaa ja runoja luokassa

"Tietenkin alkoi välitunti. Tietenkin. Mutta käytävältä erotin sanat tajunta ja virta useampaan kertaan."

jaksaminen, koulu, työ

Miksi opehuoneessa nauretaan?

Viikonloppulevottomuutta. Sitä se on. Kun napataan kahvihuoneessa rallatellen kupponen vaikka sumpit vielä tippuu, nauretaan ja istutaan leveästi. Takana on viikko mainioita tai vähemmän mainioita oppitunteja, asioiden selvittelyä,  vääntämistä, naurua, juoksua koevalvonnasta välituntivalvontaan ja takaisin. Mutta kun on kahviaika ja tarjolla lukiolaisten leipomaa pullaa ei voi olla taittumatta naurusta kaksin kerroin. Ihan vaan koska perjantai. Omissa… Jatka lukemista Miksi opehuoneessa nauretaan?

koulu, oppiminen

Koulu on avain

Meidän koulussa on perinteiset luokkahuoneet. On ovet, jotka ovat välillä auki, mutta tarvittaessa kiinni. On opettajia, jotka pitävät tunnin, teettävät tehtäviä, antavat kotiläksyjä ja pitävät kokeita. Antavat niistä vielä numerot. On tunteja, joilla istutaan hiljaa. Meillä on hyvä koulu. On piha, jossa on pingispöytää ja katukoriskenttää, keinut joka luokka-asteelle. On katosta ja hiekkakenttää. Käytävillä paikkoja… Jatka lukemista Koulu on avain

kirjoittaminen, koulu, Uncategorized

Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

Ajattelin, että tänään minulla olisi aikaa kirjoittaa. Onhan perjantai ja kirjoituspäivä. Hipsin työhuoneeseen ja istuin koneelle. Ei seurannut sormien tanssia. Sanoja pulppusi, mutta tulokseen en ollut tyytyväinen. Olo oli runollinen, mutta suolsin asiaa ja ajankohtaisuuksia. En sellaista halunnut. Asetuin oppilaan asemaan. Minä, vihonviimeinen tehtäväautomaatti, vaatimassa milloin mitäkin kirjoitelmaa. Ajatuksia, mielipiteitä, tiivistelmiä. Analyysejä, tarinoita, uutisia. Olen… Jatka lukemista Vapaus olla kirjoittamatta ja kirjoittaa mitä vaan

koulu, tulevaisuus, työ

Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Kesä vie opettajan mennessään. On juhannus jolloin on kaikki aika eikä valo lopu koskaan, on alkava heinäkuu, joka on ainakin kaksi kertaa niin pitkä ja kaunis kuin kesäkuu. Päivissä on pelkkiä koivunlehtiä ja auringon välkettä kastehelmissä nurmen tietämillä. Silti ajattelen oppilaita. Tapasin ensimmäisenä kesäperjantainani junassa nuoren miehen, joka oli seitsemännellä luokalla, kun aloitin tuoreena opettajana… Jatka lukemista Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

kirjallisuus, koulu, lukeminen, Uncategorized

Kun oikea kirja kävelee eteen, sitä on kertakaikkiaan pakko lukea

Jos kirjan avaa, uteliaisuus tekee tehtävänsä ja on yleensä pakko lukea. Eikä pakko tule mistään ulkoa. Se on meissä syvällä sisällä, siellä, mistä tarinat alkavat.

koulu, opettajuus

Älä v*ttuile luokassa

"No enhän minä. Vai valitettavasti sittenkin?" Tällä viikolla törmäsin käsitteeseen vittuilu:  Yhteishyvässä (2/2017), jossa Sari Helin, alias Huono Äiti muistutti siitä, minkälaisen viestin kasvava lapsi saa, jos vittuilu on osana kasvatusta: lapset ovat tämän diskurssin mukaan taakka. Oppilaiden kanssa keskustelu lähti käyntiin oppitunnilla, jolla päädyimme Spring Awakening -musikaalin innoittamana pohtimaan entisajan koulun ja nykykoulun yhtäläisyyksiä ja eroja.… Jatka lukemista Älä v*ttuile luokassa

kirjallisuus, koulu, musiikki

EPMTRJÄ – eli epämääräisesti puhekieltä mukaileva teksti (räppi)jätkistä ja äikäntunneista

"Ne väitti ainooks mut veljiä on ainakin yks / ja et se on viel samas jengis ei oo haitaksi nyt."  (Brädi, Taistelutoverit feat. TS, 2010.) Mulla on ympärillä esimerkkejä hyvistä äijäsuhteista. Siis sellaisista, että ollaan ystäviä nyt ja aina. Eka esimerkki on mun isä ja sen paras kaveri. Ne on potkineet yhdessä palloa nappulakengissä ja… Jatka lukemista EPMTRJÄ – eli epämääräisesti puhekieltä mukaileva teksti (räppi)jätkistä ja äikäntunneista