koulu, tulevaisuus, työ

Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Kesä vie opettajan mennessään. On juhannus jolloin on kaikki aika eikä valo lopu koskaan, on alkava heinäkuu, joka on ainakin kaksi kertaa niin pitkä ja kaunis kuin kesäkuu. Päivissä on pelkkiä koivunlehtiä ja auringon välkettä kastehelmissä nurmen tietämillä. Silti ajattelen oppilaita. Tapasin ensimmäisenä kesäperjantainani junassa nuoren miehen, joka oli seitsemännellä luokalla, kun aloitin tuoreena opettajana… Jatka lukemista Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Mainokset
koulu, tulevaisuus

Sellaista haikeutta – kun yseistä irti

Selaan kalenteria. On enää vähän. Vähän tunteja, vähän aikaa, vähän tehtäviä. On vielä vähän. Vähän aikaa, vähän tehtäviä, vähän tunteja. Se mikä on haikeuteen taipuvaiselle enää, on eteenpäinmenijälle vielä. Ysit. Koko peruskoulun ajan toisiinsa kasvaneet, loistoonsa hioutuneet, omasta paikastaan taisteelleet. Nuoruudesta juopuneet. Onko se enää vai vielä? Ruokalassa katseeni hakeutuu vakiopöytiin, niiden vakiojukkoihin. Valoijoukkoihin. Käytävillä… Jatka lukemista Sellaista haikeutta – kun yseistä irti

kirjoittaminen, koulu, opettajuus

Turhia tekstilajeja?

Muistan omilta lukioajoiltani sen, miten jo yliopisto-opintoihin yltänyt ystäväni totesi lukiossa kirjoitetun esseen olevan maailman turhin tekstilaji. "Koska sellaista ei tarvitse enää lukion jälkeen missään." Olin vaikuttunut. Koska kaveri oli jo yliopistossa, se tietää! Jatkoin silti kuuliaisesti äikän esseiden puurtamista. Imin opettajan neuvoja kuin sieni: esseessä kannattaa käyttää hyväkseen symmetriaa, metaforat antavat esseelle potkua, samaa… Jatka lukemista Turhia tekstilajeja?