koulu, tulevaisuus, työ

Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Kesä vie opettajan mennessään. On juhannus jolloin on kaikki aika eikä valo lopu koskaan, on alkava heinäkuu, joka on ainakin kaksi kertaa niin pitkä ja kaunis kuin kesäkuu. Päivissä on pelkkiä koivunlehtiä ja auringon välkettä kastehelmissä nurmen tietämillä. Silti ajattelen oppilaita. Tapasin ensimmäisenä kesäperjantainani junassa nuoren miehen, joka oli seitsemännellä luokalla, kun aloitin tuoreena opettajana… Jatka lukemista Kesä vie mennessään, mutta silti mietin: mitä sinulle kuuluu?

Mainokset
kulttuuri, musiikki, Uncategorized

Kuolema, joka kuljetti takaisin teinivuosiin (Hei-hei Mr. Cornell)

Superunknown. Nimibiisi. Ysiluokkalaisen englannilla osa hienoista merkityksistä meni ohi, mutta musiikki oli elämää suurempaa. Se rämisi melankoliaa ja rummutti raivoa.

koulu, tulevaisuus

Sellaista haikeutta – kun yseistä irti

Selaan kalenteria. On enää vähän. Vähän tunteja, vähän aikaa, vähän tehtäviä. On vielä vähän. Vähän aikaa, vähän tehtäviä, vähän tunteja. Se mikä on haikeuteen taipuvaiselle enää, on eteenpäinmenijälle vielä. Ysit. Koko peruskoulun ajan toisiinsa kasvaneet, loistoonsa hioutuneet, omasta paikastaan taisteelleet. Nuoruudesta juopuneet. Onko se enää vai vielä? Ruokalassa katseeni hakeutuu vakiopöytiin, niiden vakiojukkoihin. Valoijoukkoihin. Käytävillä… Jatka lukemista Sellaista haikeutta – kun yseistä irti